Tunti turpaan

Niinhän se on. Kun on lupautunut harrastesarjojen ikuiselle peränpitäjälle tuuraajaksi niin kyllähän sitä osaa jo tässä vaiheessa asennoitua että tunti tulee turpaan. Ja aika terhakkaasti tulikin. Siis taulua tuijotellen. Ainoa hetki kun meidän päässä kenttää oli ennen alkua kun kentällä näytti vielä tältä:

Eka kymppi meni ihan jees. Vetoja satelee muttas kiekko tarttuu.  Ja sitten tuleekin vakio Haukkavaihe. Eli 20 minuuttia, 6 omiin. Yhden otin piikkiini kun menin vähän ennakoimaan. Kauheeta. Mokasin.

Toinen erä olikin sitten aika siistiä. Hanska kävi kuin käärmeen kieli (vanha Vorssalainen sanonta). Ja kivaa oli. Lopputulos taisi olla 11-5. Mutta se ei ole edes tärkeää. Se on että oli tuloksesta huolimatta helvetin hauskaa.

Tässä vaiheessa joku saattaa kysyä että miten veskarilla voi olla hauskaa jos 11 menee omiin. Noh, tämähän suuresti johtui siitä että vaikkakin vastustaja oli pirusti parempi niin toisin kuin monet harrastejoukkueet vastaavassa tilanteessa, nämä vetelivät ja pitivät puoleltaan huolen että meikäläinen oli pelin jälkeen niin poikki ettei jalat kantaneet.

Nopea arvio vedoista on siinä noin 80. Hetki niitä laskeskeltiin. Mentiin sekaisin. Ei haittaa.

Peli oli kyllä harrastekiekkoa hauskimmillaan. Hyvää läppää katkoilla, tuomarit oikealla hengellä mukana ja pelaajilla oli hauskaa. Ei kai sitä muuta vaadita. Sainpa tekosyyn ottaa pari lasia vinhoa illan / yön änärimatseja katsellessa.

Varusteet ovat kuivumassa ja samalla tuomarikamat siirretty huomista varten auton perään. 3.divaria vääntämään. Odotan oikeastaan peliä aika paljon, pääsee ystävän kanssa puhaltamaan. Se ei voi olla kuin hauskaa.

Jaa niin, pääsin käyttämään ekan kerran pelissä näitä tuurauskeikkoja varten tilattu paitaa. Tämän tapaisia herkkuja tuottaa www.geekyjerseys.com.  Looking good. So fookin good

Että sellasta. Nyt viinilasin täyttöön. Ja lisemmin änäriä.

Pusi pusi mussukat,

Continue Reading...

Pikkasen ittestäni

No niin, nyt kun Koff napsahti auki, on varmaankin hyvä hetki kertoa, kuka minä olen. Eli kuka löytyy näiden salamyhkäisten sanojen takaa.

Ikää on kertynyt 31 vuotta. Ja suurimman osan siitä on kiekko ollut elämässäni mukana, muodossa tai toisessa. Ihan noin niinkuin sarjatasolla aloiteltiin joskus 11-vuotiaana. Maalilla, tietty. "Tuu maaliin, ketään joukkueesta ei halua mennä." Näillä sanoilla meikäläinen draftattiin aikanaan ulkojääsarjojen pariin. Ja on sitten kuljettu pitkä matka nykyhetkeen. Tähän mahtuu pelejä monilla eri tasoilla, ei kuitenkaan korkeilla. On pelattu maalivahtia, hyökkääjää ja pakkia. On tuomaroitu satoja pelejä ja valmennettu pikkujunnuja. Että sellaista.

Seurahistoria on vakuuttava: JKS, Forssan Alku, FoPS, Käsikiven pyörittäjät, Kalevan Haukat, Jatkoaika HC, Gluteus Maximus, HMK... Kovaa tasoa siis, eikö vain.

Matkalla on hajonnut olkapää, selkä ja polvet. Pahin tilanne b-junnuissa kun mentiin pää edellä laitaan ja lääkärin sanojen mukaan käytiin lähellä "erittäin huonoa tilannetta".

Nykyään vedellään Tampereella useamman eri joukkueen maalilla ja samalla myös ainakin yhdessä kentällä. Pelejä ja vuoroja tulee "riittävästi". Ja koska touhu on äärimmäisen hauskaa, tulenkin siis jakamaan sitä tänne.

Mitä voitte siis odottaa? Kiroamista surkeiden jäiden jälkeen, varusteiden myyntisuunittelua, uskomatonta hehkutusta, raportteja tuomarina pilatuista peleistä, sisäpiiritietoa kosteista saunailloista. Paskaa läppää siis.

Kannattaa seurata (jos ei oikeasti muutakaan keksi).

Continue Reading...