Kesän 2003 ensimmäinen varaus,NHL-debyytti 18-vuotiaana,
Stanley Cup-voittaja , olympiavoittaja., nuorin 300 voittoa saavuttanut
maalivahti. Marc-Andre Fleuryn meriittilista on melko vaikuttava. Niin
vaikuttava, että sillä on joissain määrin oikeutetustikin saavutettu huippumaalivahdin arvo.
Fleury oli todella lupaava juniori, joka 18-vuotiaana
heitettiin ensimmäisen kerran surkean Penguinsin maalille ja seuraavan kolmen
kauden aikana pelasi vajaat 150 ottelua joukkueen tasoon nähden erittäin hyvin
tilastoin. Kaudelle 07-08 vielä nostoa tasoon, joukkue finaaleihin ja tappio
maalilla, joka hieman surullisesti päätyi maaliin Fleuryn istahdettua kiekosta
ohi ja työnnettyä sen itse maaliin.
Kausi 2008-2009 toi sen poikkeuksen jolla mies on
ilmeisimmin siitä lähtien ratsastanut, siis sopimusta ajatellen. Runkosarjan jälkeen selkeä tasonnosto ja
huikeilla otteilla Cup kotiin. Epätoivoinen syöksytorjunta viimeisillä
sekunneilla ja sankarin viitta oli asetettu pysyvästi harteille. Stanley Cup,
uran käännekohta. Mutta valitettavasti väärään suuntaan.
2010 sarja Montrealia vastaan näyttäisi paperilla olevan se
hetki, jolloin suunta muuttui ja pahasti. Sen jälkeen Fleury ei päässyt
playoffeissa .900 torjuntaprosenttiin vasta kuin viime kaudella. Melko
surullinen tilasto maalivahdille joka pelaa joukkueessa, jonka pitäisi olla
kovissa peleissä aina mukana ja joka varmasti on noina vuosina lähtenyt aina
Cupia hakemaan.
Vuosittaiset tilastot tuolla välillä näyttävät tältä:
Ja kun odotettavaa olisi että maalivahti nostaa tasoaan siirryttäessä pudotuspeleihin eikä dramaattisesti laskisi sitä, on tämä tilasto kyllä surullista luettavaa
Tämän jälkeen aikakirjoihin on tallennettu eeppinen
Penguins-Flyers, sarja vuodelta 2012, jossa ainoa joka sai jotain kiinni oli
hallin huoltomies, joka todistettavasti sulki kaukalon päätyluukut ja pari
ovea.
Sitten on tietenkin Islanders-sarja seuraavana vuonna jossa
maaleja vedeltiin omiin mailalla, patjoilla ja hanskalla
Viime kausi on tilastollisesti poikkeus ja pelillisestikin
vaikutti siltä, ainakin aluksi. Kunnes kolmannessa ottelussa tapahtui tämä:
Tapahtumat alkavat kohdasta 2:07.
Kevät Penguinsin osalta huipentuikin 3-1 johdon sulamiseen
Rangersia vastaan.
Mitä tässä sitten voi olla taustalla?
Fleuryn torjuntatyyli on sellainen, että se helposti luo kuvan
näyttävästä huippumaalivahdista. Näyttäviä torjuntoja löytyy melkein pelistä
kuin pelistä ja ne helposti peittävät alleen ne helpot maalit joita myös satuunaisesti runkosarjassa livahtaa. Mutta kuten alla olevasta videosta voidaan todeta, kyllä mies hommansa osaa ja runkosarjassa miestä ei rasitteeksi ole oikein voinut kutsua.
Mies on todella nopea, notkea ja tehokas liikkumaan jäässä.
Hanska toimii ja pelastaakin useasti
ongelmilta. Mailapeli ei välttämättä ole mikään suurin vahvuus mutta ilman sitä
kyllä pärjää.
Kun runkosarja lähenee loppuaan, jotain todella outoa
tapahtuu miehen korvien välissä. Kuten edellä on todettu.
Kun mennään ajassa tarpeeksi taaksepäin, löytyy jo
U20-kisoista niinkutsuttua klassista Fleurya. HIFK-legenda Patrick O’Sullivanin
tekemä voittomali 2004 kisoissa on saanut mukaansa myös Fleuryn kädenjälkeä.
Oma maali U20-finaalissa 2004, helppoja maaleja väärissä
paikoissa, surkeita suorituksia runkosarjan päättymisen jälkeen. Tällä listalla
on saavutettu maine yhtenä huonopäisimmistä maalivahdeista NHL:ssa ja päästy
todella monen nettimeemin sankariksi.
Joka kevät jaksan odottaa, että maalilla olisi se MAF joka
kantoi Cupin kotiin. Sellainen MAF joka saisi jatkosopimuksen näyttämään
järkeävältä.
Pikapuoliin nähdään, onko nyt se vuosi.
