Vanhuus ei todellakaan tule yksin

Vuodet karttuu, apuvälineiden määrä kasvaa. Ja niin kasvavat ongelmatkin, nimittäin määrällisesti. Aina löytyy joku uusi paikka mitä kivistää ja kolottaa.

Ongelmat alkoivat muistaakseni 1996. Pelaaja päätti kaatua meikäläisen polven päälle, kun makasin kyljelläni. Suurinpana ongelmana tässä oli oli se, että kaveri kaatui maalin takaa tuoden maalin myös siihen polvitaipeeseen. Ja se teki kipeää.

Lisää ongelmia hankittiin 1998, kenttäpelaajana pää edellä laitaan ja välilevy paikaltaan. Puukolla kuntoon ja selästä tuli loppuelämän palveleva ilmapuntari. Siistiä, tietääpä koska alkaa pakastaa.

Näiden päälle kärsineet nivuset, pesäpallon raiskaamat kyynär- ja olkapäät (pesäpallo on tuhonnut monta lupavaa urheilijaa), paukkuvat nilkat ja mitä niitä oli. Polvi avattiin 2010 vaiko 2011.

Nyt ollaan siis tilanteessa jossa oikeasti pitää käyttää kaikki poppamiesten keinot, että pääsee jäälle ja sieltä pois. Fiksuintahan olisi käydä jäällä harvemmin, mutta ei pää tuollaista hyväksy. Tämä sama aika oli viime vuonnakin se kettumaisin. On ulkosarjaa ja hallisarjaa ja viikkoon pelejä saattaa tulla 3 tai 4. Ja sitten vielä ne neppailut.

Tällä hetkellä operoidaan seuraavalla patterilla:

1. Lämpögeeli. Pohjalle on hyvä tempaista kerros geeliä. Tätä kun opetteli käyttämään, niin ensin laitoin liian vähän ja sitten liian paljon. Ja toinen noista keikoista oli kivulias. Arvatkaapa kumpi. Varustekassista löytyy Emspoman lämpögeeli, jonka olen siis todennut toimivaksi ratkaisuksi. Lämmittää persauksen mukavasti, tuo piriformis kun vähän tuolla hanuripuolella vaivaillut. Jos joku haluaa tuota testata, niin geeli löytyy ainakin täältä. Auttaa muuten myös olkapään kanssa tämä aines.

Seuraavaksi tätä pitää hankkia tukkuerissä

 2. Nivushousut. Rikoo on riskillä ruma ja ei ne nivushousut sen kauniimmat ole. Voipi olla että vaikutus on henkistä, mutta kyllä nämä aina tulee jalkaan revittyä koska niiden kanssa tuntuu koivet toimivan paremmin. Omat kävin lunastamassa Hiitelästä, pitäisikin varmaan uusia kun alkavat olla kovinkin kauhtuneet ja kusen polttamat.

3. Polvituki. Ihan vain sellainen joustava kangasvekotin. Auttaa tuon heiluvan lumpion kanssa. Näitä taitaa olla 3 kpl, aina tuntuu olevan ainakin yksi hukassa ja jostain se sitten ilmestyy kun uuden taas on ostanut.

4. Kipugeeli.Tai käytännössä virallinen termi on "palauttava ja kipua poistava emulsio." Mutta joo, kyllähän tuota tulee monesti jäiden jälkiin koipiin hierottua. Ja ihan mukavasti auttaa. Syy tähän käyttöön on se, että kun peli loppuu monesti 22:15, niin ihan mihinkään kunnolliseen jälkihoitoon ei aina ole aikaa. Joten mennään sitten taikatempuilla. Tämäkin on Emspoman kamaa, näyttää tältä.

5. Erilaiset hieronta- yms vekottimet. Löytyy pari rolleria ja pari palloa. Toinen rolleri on ihan perus Prisman foam ja toinen on Rumble Roller, kunnon teurastuskone. Tällä saa veren jaloissa kiertämään. Ja melkoinen teräskoipi saa olla, jos tuo ei aiheuta tuntemuksia.

Nuo pallot ovat näppäriä esim juuri tuohon piriformis-ongelmaan. Omani taisin Kuntokaupasta lunastaa, ei ollut massiivinen investointi.

Rumble roller, parit hierontapallot ja perusfoami. Noilla pidetään omat jalkahierontasessiot

Tuohon päälle vielä ihan hierojan visiitit ja sitten tietysti venyttely (mitä se on), joka jää valitettavan usein heikoille johtuen vuorojen ajankohdista. Ei pääse toimistossa oikein aamuvuoron jälkeen pitämään lihashuoltoa.

Ei kai siinä. Jos lähtis venyttelemään. 

Continue Reading...

Harrastekiekon ytimessä

Se alkoi yhdestä hullusta heitosta. Mitä jos pelattaisiin Jatkoajan palstalaisten kesken kiekkoa. Arvotaan sakit ja katsotaan mitä tapahtuu. Ja minähän olin heti mukana. Ja niin 7.2.2009 Valkeakosken jäähallissa pääsin kantamaan ensimmäisessä vuotuisessa Winter Classicissa HC Andersenin kapteenin paitaa (ainoa JWC jonka olen pelannut kentällä).

Tuon lauantain aikana tutustuin moniin hienoihin tyyppeihin, kerroin ja kuulin (pääasiassa kerroin) massiivisen määrän huonoja juttuja ja pelasin pari tuntia kiekkoa, jonka lopetin pikkaiseen myllyyn. Ja illalla vedettiin ikimuistoiset jatkot. Tulos, joka on täysin toissijainen, oli meille 19-11.

Tapahtumastahan löytyy mainio juttu Jatkoajasta ja sen löydätte täältä.

 

(Kyseisen myllyn vastapuoli on nykyisen harrastekiekkojoukkueeni "C")

Olihan se aika arvattavaa että tästä syntyi perinne. 2010 siirryin näissä peleissä maalivahdin hommiin ja siellä on siitä lähtien pysytty. Sakit menivät osin uusiksi luontaisen vaihtuvuuden kautta ja peli olikin huomattavasti tasaisempaa. Tällä kertaa tuli meikäläisen kannalta turpaan, lopputulos 7-8. Mutta ei väliä. Koska jatkot!!!!

Tästäkin pelistä muuten löytyy ansiokasta raporttia Jatkoajan arkistoista.

Jutta Sipiläisen huikea kuva meikäläisen ahdistuksesta. Tuosta noustiin vielä lähelle, 7-8

2011 vedeltiin vielä Valkeakoskelle mutta 2012 oli edessä paikkakunnan päivitys ja nokka kohti Hämeenlinnaa. Hämeenlinna oli vain vuoden lipsahdus ja tämän jälkeen löysimme uuden kotimme Turusta.

2011 taisteltiin Hakiossa

Nämä seitsemän tapahtumaa ovat tosiaan olleet paljon enemmän kuin vain kiekkoilua. Kiekko on aina oikeastaan toissijaista. Sitä aina odottaa sitä huonon huumorin tykitystä jatkuvaa hyvähenkistä vittuilua ja kaikkea huikeutta. Voitto ei sinäänsä ole tärkeä, vaikka sillä ansaitseekin vittuiluoikeuden vastustajan suuntaan seuraavaksi vuodeksi.

Voittajan on helppo hymyillä

Mielestäni ottelun hienouden tiivistää se, että ensi vuoden ottelun suunnittelu aloitettiin jo Kiekkopesässä. Hyvissä ajoin on aloitettava ettei kukaan vahingossakaan pääse sopimaan mitään menoa samalle viikonlopulle (kuten kävi meikäläiselle nyt ja jäi ensimmäiset jatkot väliin).

2011 ottelun sankarit eli tietenkin maalivahdit

On tästä kyllä seurannut paljon muutakin näiden pelien lisäksi. Peleissä mukana olleista kootulla porukalla on kierretty useampi Hawaiji-turnaus Vieremäellä ja syksyisiä Kumikannujakin takan on useampi. Mutta sitten on vielä muutakin.

Se ensimmäinen Valkeakoskella pelattu peli on johtanut siihen että olen nykyään päivätöiden lisäksi yrittäjä, se on johtanut siihen että olen ollut perustamassa kiekkoseuraa, se antoi yleensäkin kipinän palata takaisin maalipuiden väliin ja se peli johdannaisineen on antanut meikäläiselle ison joukon loistavia ystäviä. Aiemmin postaamaani Saksan reissu toimii tästä hyvänä esimerkkinä. Kaikki neljä reissaajaa pelasivat tuolloin 2009 enismmäisessä pelissä Valkeakoskella.

Niin että aina kun joku kysyy meikäläiseltä miksi jaksan yleensäkin pelata kiekkoa ja kierrellä näissä jutuissa. No koska paskimmillaankin jääkiekko on yleensä kivaa. Niin miettikääpä mitä on se on huikeiden jamppojen kanssa.

Jaa niin, ai että miten se tämän vuotinen päättyi. Voitto tietenkin (ei sillä että sillä olisi mitään väliä).

Vuoden 2015 joukkuekuva, huikea sakki

Kiitos Tuomas, et välttämättä tajunnut mitä aloitit. Ja kiitos nykyinen järjestävä seura eli Pekko. Hienoa että jaksat hoitaa nämä joka vuosi.

Ja kiitos ukot. Ei tää oo hei paskempaa!

P.S.

Jos haluat tutustua tapahtuman historiaan niin noiden Jatkoajan juttujen lisäksi ketjuja löytyy ainakin tämä, tämä, tämä sekä tämä.

Videopätkää löytyy ainakin täältä

Jos tuntuu että tää voisi olla sunkin juttu, hilaa itsesi Kiekkopesään. Ja saatat jopa löytää itsesi paskasta seurasta pelaamassa huonoa kiekkoa ja kertomassa huonoja juttuja. Ja sehän vasta hauskaa onkin.

Continue Reading...

Teeppä itse perässä

Sitä aina tasaisesti yllättyy ja huomaa jäävänsä tuijottamaan suu auki. Ei oikein meinaa uskoa näkemäänsä. Taas tuli eteen sellainen tapaus. Että mikäkö? No tämä:

Kyseinen video on Saksan Oberligan pelistä, Erding Gladiators - EHC Klostersee. 21-vuotias jannu pistää koko kentän pakettiin alivoimalla. Ja siis ihan kirjaimellisesti pakettiin. Ihan puhdasta murhaa. Ja samalla ah niin kaunista.

Oberliga on muuten ihan Mestisvaihdin kiekkoa vaikka onkin vasta Saksan kolmas sarjataso. Se, että kärki ei välttämätttä ole terävin korjaantuu laajalla tasolla. Toisin kuin Suomessa jossa kuilu Liigan ja Mestiksen välillä on mallia Grand Canyon.

Mutta joo. Ei mulla oikeesti muuta

Continue Reading...