maanantai 22. lokakuuta 2012

Ei kautta ilman voittoa

Ei kommentteja:
Sunnuntai, 21:15 ja Ylöjärvi. Eihän tuo nyt ihan ilonkiljahduksia kaikissa aiheuttanut kun pelipaikka selvisi. Ei aika niin huono ole, kaikki pelithän me pelataan sunnuntai-iltaisin mutta hieman lähempänä kotia.

Kamat hallille ja alkulämmössä katsellaan kun kaverin kynäniekat ja muut vahvistukset kikkailevat taikatemppujaan. "Tässähän voipi tulla kovasti pataan" sanoivat epäluuloisimmat, esimerkkinä meikäläinen. Kunhan nyt pysyisi edes tasaisena.

Kiekko jäähän, vastustaja vyöryttää pari hyökkäystä, ei mitään liian vaarallista mutta tunne korostuu. Onneksi tulee pari koppia poistamaan jännistystä. Ja sitten ukot alkaakin saada kiekkoa toiseen päähän. "No perhana, tässähän voi olla jotain saumaa" kuuluu maskin takaa.

Eka erä vedellän tasaisesti melkein loppuun saakka lukemilla kojo-kojo kunnes pakki roikottaa siniviivasta ja meikäläinen kauhoo ylimenevän kiekon maaliin. Eeppinen tunarointi. Nice. Tähänkö tämä nyt sitten kaatuu.

Erätauon jälkeen homma jatkuu tasaisissa merkeissä. Vuorotellen vyörytellään mutta maaleja ei meinaa syntyä. Kunnes 5 min ennen loppua pakki pelastaa meikäläisen illan ja niittaa viivasta nousten tasoituksen. Ja heti perään 2 minuuttia myöhemmin av:lla voittomaali. Perhana, siitähän tuli voitto. Loppuun vielä pienet painit vastustajan kapteenin kanssa kun meni turhaan huitomaan pakkia jaloille. Tämä kyllä asiallisesti käytiin läpi kättelyssä ja "no hard fiilings". Hyvä peli, voitto taskuun ja kohti kotia.

No mitä tästä kaikesta piti sitten oppia. Ainakin se että jos ei kauho ylimeneviä kiekkoja voisi pelata nollaan.

:D


Continue Reading...

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Haluatko tuomariksi?

Ei kommentteja:
Tuolla halleilla ihmettelevät kun kukaan ei halua lähteä tuomarikursseille ja tuomareiden määrä laskee huomasti joka vuosi. No, jos sinua tällä hetkellä kiinnostaisi tuomarinhommat niin kannattaa miettiä haluatko:

-kuunnella vittuilua jopa 11-vuotiailta pojilta
-saada kiekon kylkeen, pohkeeseen, reiteen, olkapäähän jne. tasaisin väliajoin
-saada pelaajan mailasta tasaisin väliajoin
-mennä väliin kun äijät tappelee ja ottaa siinä samassa itse vähän osumaa
-kuunnella kun joku huutaa pää punaisena nenän edessä "vittu mä teen susta valituksen liittoon" (jota ei muuten vieläkään ole tehty)
-saada yleisöstä oluet naamalle
-viettää mielettömän määrän tunteja halleilla saamatta oikeastaan minkäänlaista korvausta
-vääntää lauantai-iltana raportteja että ne saadaan kurinpitäjälle (joka ei kuitenkaan kuittaa että onko ne tulleet perille tai onko niitä käsitelty)

Jos vastasit edes muutamaan kohtaan kyllä olet henkisesti vähintään yhtä epävakaa kuin meikäläinen. Nimittäin vaikka joskus / monesti / todella usein / aina (valitse mieleisesi) pelin jälkeen hippasen ketuttaa niin sinne hallille menee kyllä melko mielellään. Siellä nimittäin saa:

-todella tehokasta liikuntaa (meikäläisen massalla kellotettuna Suomisarjan pelin kulutus 1520 kcal)
-erinomaista luistelutreeniä (se mailan poisjättäminen vaikuttaa melko paljon)
-näkemystä pelistä joka varmasti auttaa silloin kun itse olet pelaamassa
-hienoja kokemuksia ja keskusteluja kokeneidenkin pelaajien kanssa
-onnistumisen tunteita (otappa tiukin mahdollinen syöttöpaitsio tilanteessa jossa syöttö lähtee toisesta päästä ja kuitenkin ehdit viivalle, silloin on onnistunut)
-pientä korvausta menetetystä ajasta
-mukavia etuja esim. hallimiehiltä (kamat kuivuu harastekiekkoilijallakin aina sillon tällöin hallilla, kahvit voi hakea, tyhjä jää on käytössä,  tämä siis ainakin pienemmillä paikoilla)
-loistavan tavan pysyä lajissa mukana
-mahdollisuuden päteä katsomossa (suomalaiset fanit ei tiedä säännöistä mitään :D)

Eli nopeasti kurssille. Kyllä se ihan kivaa vaan on. Vaikka välillä vituttaakin.
Continue Reading...
 
UA-29656960-1