Sunnuntai, 21:15 ja Ylöjärvi. Eihän tuo nyt ihan ilonkiljahduksia kaikissa aiheuttanut kun pelipaikka selvisi. Ei aika niin huono ole, kaikki pelithän me pelataan sunnuntai-iltaisin mutta hieman lähempänä kotia.
Kamat hallille ja alkulämmössä katsellaan kun kaverin kynäniekat ja muut vahvistukset kikkailevat taikatemppujaan. "Tässähän voipi tulla kovasti pataan" sanoivat epäluuloisimmat, esimerkkinä meikäläinen. Kunhan nyt pysyisi edes tasaisena.
Kiekko jäähän, vastustaja vyöryttää pari hyökkäystä, ei mitään liian vaarallista mutta tunne korostuu. Onneksi tulee pari koppia poistamaan jännistystä. Ja sitten ukot alkaakin saada kiekkoa toiseen päähän. "No perhana, tässähän voi olla jotain saumaa" kuuluu maskin takaa.
Eka erä vedellän tasaisesti melkein loppuun saakka lukemilla kojo-kojo kunnes pakki roikottaa siniviivasta ja meikäläinen kauhoo ylimenevän kiekon maaliin. Eeppinen tunarointi. Nice. Tähänkö tämä nyt sitten kaatuu.
Erätauon jälkeen homma jatkuu tasaisissa merkeissä. Vuorotellen vyörytellään mutta maaleja ei meinaa syntyä. Kunnes 5 min ennen loppua pakki pelastaa meikäläisen illan ja niittaa viivasta nousten tasoituksen. Ja heti perään 2 minuuttia myöhemmin av:lla voittomaali. Perhana, siitähän tuli voitto. Loppuun vielä pienet painit vastustajan kapteenin kanssa kun meni turhaan huitomaan pakkia jaloille. Tämä kyllä asiallisesti käytiin läpi kättelyssä ja "no hard fiilings". Hyvä peli, voitto taskuun ja kohti kotia.
No mitä tästä kaikesta piti sitten oppia. Ainakin se että jos ei kauho ylimeneviä kiekkoja voisi pelata nollaan.
:D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti