Harrastekirkkoilijan arkea

Asiaa kiekosta ja kiekon ohi. Sekä pelaamisesta että seuraamisesta

Smiley face

torstai 19. maaliskuuta 2015

Kevään lapsi

Ei kommentteja:

Kesän 2003 ensimmäinen varaus,NHL-debyytti 18-vuotiaana, Stanley Cup-voittaja , olympiavoittaja., nuorin 300 voittoa saavuttanut maalivahti. Marc-Andre Fleuryn meriittilista on melko vaikuttava. Niin vaikuttava, että sillä on joissain määrin oikeutetustikin saavutettu huippumaalivahdin arvo.

Fleury oli todella lupaava juniori, joka 18-vuotiaana heitettiin ensimmäisen kerran surkean Penguinsin maalille ja seuraavan kolmen kauden aikana pelasi vajaat 150 ottelua joukkueen tasoon nähden erittäin hyvin tilastoin. Kaudelle 07-08 vielä nostoa tasoon, joukkue finaaleihin ja tappio maalilla, joka hieman surullisesti päätyi maaliin Fleuryn istahdettua kiekosta ohi ja työnnettyä sen itse maaliin.

Kausi 2008-2009 toi sen poikkeuksen jolla mies on ilmeisimmin siitä lähtien ratsastanut, siis sopimusta ajatellen. Runkosarjan jälkeen selkeä tasonnosto ja huikeilla otteilla Cup kotiin. Epätoivoinen syöksytorjunta viimeisillä sekunneilla ja sankarin viitta oli asetettu pysyvästi harteille. Stanley Cup, uran käännekohta. Mutta valitettavasti väärään suuntaan.



2010 sarja Montrealia vastaan näyttäisi paperilla olevan se hetki, jolloin suunta muuttui ja pahasti. Sen jälkeen Fleury ei päässyt playoffeissa .900 torjuntaprosenttiin vasta kuin viime kaudella. Melko surullinen tilasto maalivahdille joka pelaa joukkueessa, jonka pitäisi olla kovissa peleissä aina mukana ja joka varmasti on noina vuosina lähtenyt aina Cupia hakemaan.

Vuosittaiset tilastot tuolla välillä näyttävät tältä:


 Ja kun odotettavaa olisi että maalivahti nostaa tasoaan siirryttäessä pudotuspeleihin eikä dramaattisesti laskisi sitä, on tämä tilasto kyllä surullista luettavaa

Tämän jälkeen aikakirjoihin on tallennettu eeppinen Penguins-Flyers, sarja vuodelta 2012, jossa ainoa joka sai jotain kiinni oli hallin huoltomies, joka todistettavasti sulki kaukalon päätyluukut ja pari ovea.



Sitten on tietenkin Islanders-sarja seuraavana vuonna jossa maaleja vedeltiin omiin mailalla, patjoilla ja hanskalla







Viime kausi on tilastollisesti poikkeus ja pelillisestikin vaikutti siltä, ainakin aluksi. Kunnes kolmannessa ottelussa tapahtui tämä:

Tapahtumat alkavat kohdasta 2:07.

Kevät Penguinsin osalta huipentuikin 3-1 johdon sulamiseen Rangersia vastaan.

Mitä tässä sitten voi olla taustalla?

Fleuryn torjuntatyyli on sellainen, että se helposti luo kuvan näyttävästä huippumaalivahdista. Näyttäviä torjuntoja löytyy melkein pelistä kuin pelistä ja ne helposti peittävät alleen ne helpot maalit joita myös satuunaisesti runkosarjassa livahtaa. Mutta kuten alla olevasta videosta voidaan todeta, kyllä mies hommansa osaa ja runkosarjassa miestä ei rasitteeksi ole oikein voinut kutsua.



Mies on todella nopea, notkea ja tehokas liikkumaan jäässä. Hanska toimii ja  pelastaakin useasti ongelmilta. Mailapeli ei välttämättä ole mikään suurin vahvuus mutta ilman sitä kyllä pärjää.

Kun runkosarja lähenee loppuaan, jotain todella outoa tapahtuu miehen korvien välissä. Kuten edellä on todettu.

Kun mennään ajassa tarpeeksi taaksepäin, löytyy jo U20-kisoista niinkutsuttua klassista Fleurya. HIFK-legenda Patrick O’Sullivanin tekemä voittomali 2004 kisoissa on saanut mukaansa myös Fleuryn kädenjälkeä.





Oma maali U20-finaalissa 2004, helppoja maaleja väärissä paikoissa, surkeita suorituksia runkosarjan päättymisen jälkeen. Tällä listalla on saavutettu maine yhtenä huonopäisimmistä maalivahdeista NHL:ssa ja päästy todella monen nettimeemin sankariksi.

Joka kevät jaksan odottaa, että maalilla olisi se MAF joka kantoi Cupin kotiin. Sellainen MAF joka saisi jatkosopimuksen näyttämään järkeävältä.

Pikapuoliin nähdään, onko nyt se vuosi.
Continue Reading...

lauantai 28. helmikuuta 2015

Vanhuus ei todellakaan tule yksin

Ei kommentteja:
Vuodet karttuu, apuvälineiden määrä kasvaa. Ja niin kasvavat ongelmatkin, nimittäin määrällisesti. Aina löytyy joku uusi paikka mitä kivistää ja kolottaa.

Ongelmat alkoivat muistaakseni 1996. Pelaaja päätti kaatua meikäläisen polven päälle, kun makasin kyljelläni. Suurinpana ongelmana tässä oli oli se, että kaveri kaatui maalin takaa tuoden maalin myös siihen polvitaipeeseen. Ja se teki kipeää.

Lisää ongelmia hankittiin 1998, kenttäpelaajana pää edellä laitaan ja välilevy paikaltaan. Puukolla kuntoon ja selästä tuli loppuelämän palveleva ilmapuntari. Siistiä, tietääpä koska alkaa pakastaa.

Näiden päälle kärsineet nivuset, pesäpallon raiskaamat kyynär- ja olkapäät (pesäpallo on tuhonnut monta lupavaa urheilijaa), paukkuvat nilkat ja mitä niitä oli. Polvi avattiin 2010 vaiko 2011.

Nyt ollaan siis tilanteessa jossa oikeasti pitää käyttää kaikki poppamiesten keinot, että pääsee jäälle ja sieltä pois. Fiksuintahan olisi käydä jäällä harvemmin, mutta ei pää tuollaista hyväksy. Tämä sama aika oli viime vuonnakin se kettumaisin. On ulkosarjaa ja hallisarjaa ja viikkoon pelejä saattaa tulla 3 tai 4. Ja sitten vielä ne neppailut.

Tällä hetkellä operoidaan seuraavalla patterilla:

1. Lämpögeeli. Pohjalle on hyvä tempaista kerros geeliä. Tätä kun opetteli käyttämään, niin ensin laitoin liian vähän ja sitten liian paljon. Ja toinen noista keikoista oli kivulias. Arvatkaapa kumpi. Varustekassista löytyy Emspoman lämpögeeli, jonka olen siis todennut toimivaksi ratkaisuksi. Lämmittää persauksen mukavasti, tuo piriformis kun vähän tuolla hanuripuolella vaivaillut. Jos joku haluaa tuota testata, niin geeli löytyy ainakin täältä. Auttaa muuten myös olkapään kanssa tämä aines.

Seuraavaksi tätä pitää hankkia tukkuerissä
 2. Nivushousut. Rikoo on riskillä ruma ja ei ne nivushousut sen kauniimmat ole. Voipi olla että vaikutus on henkistä, mutta kyllä nämä aina tulee jalkaan revittyä koska niiden kanssa tuntuu koivet toimivan paremmin. Omat kävin lunastamassa Hiitelästä, pitäisikin varmaan uusia kun alkavat olla kovinkin kauhtuneet ja kusen polttamat.

3. Polvituki. Ihan vain sellainen joustava kangasvekotin. Auttaa tuon heiluvan lumpion kanssa. Näitä taitaa olla 3 kpl, aina tuntuu olevan ainakin yksi hukassa ja jostain se sitten ilmestyy kun uuden taas on ostanut.

4. Kipugeeli.Tai käytännössä virallinen termi on "palauttava ja kipua poistava emulsio." Mutta joo, kyllähän tuota tulee monesti jäiden jälkiin koipiin hierottua. Ja ihan mukavasti auttaa. Syy tähän käyttöön on se, että kun peli loppuu monesti 22:15, niin ihan mihinkään kunnolliseen jälkihoitoon ei aina ole aikaa. Joten mennään sitten taikatempuilla. Tämäkin on Emspoman kamaa, näyttää tältä.

5. Erilaiset hieronta- yms vekottimet. Löytyy pari rolleria ja pari palloa. Toinen rolleri on ihan perus Prisman foam ja toinen on Rumble Roller, kunnon teurastuskone. Tällä saa veren jaloissa kiertämään. Ja melkoinen teräskoipi saa olla, jos tuo ei aiheuta tuntemuksia.

Nuo pallot ovat näppäriä esim juuri tuohon piriformis-ongelmaan. Omani taisin Kuntokaupasta lunastaa, ei ollut massiivinen investointi.

Rumble roller, parit hierontapallot ja perusfoami. Noilla pidetään omat jalkahierontasessiot


Tuohon päälle vielä ihan hierojan visiitit ja sitten tietysti venyttely (mitä se on), joka jää valitettavan usein heikoille johtuen vuorojen ajankohdista. Ei pääse toimistossa oikein aamuvuoron jälkeen pitämään lihashuoltoa.

Ei kai siinä. Jos lähtis venyttelemään. 
Continue Reading...

maanantai 9. helmikuuta 2015

Harrastekiekon ytimessä

Ei kommentteja:

Se alkoi yhdestä hullusta heitosta. Mitä jos pelattaisiin Jatkoajan palstalaisten kesken kiekkoa. Arvotaan sakit ja katsotaan mitä tapahtuu. Ja minähän olin heti mukana. Ja niin 7.2.2009 Valkeakosken jäähallissa pääsin kantamaan ensimmäisessä vuotuisessa Winter Classicissa HC Andersenin kapteenin paitaa (ainoa JWC jonka olen pelannut kentällä).

Tuon lauantain aikana tutustuin moniin hienoihin tyyppeihin, kerroin ja kuulin (pääasiassa kerroin) massiivisen määrän huonoja juttuja ja pelasin pari tuntia kiekkoa, jonka lopetin pikkaiseen myllyyn. Ja illalla vedettiin ikimuistoiset jatkot. Tulos, joka on täysin toissijainen, oli meille 19-11.

Tapahtumastahan löytyy mainio juttu Jatkoajasta ja sen löydätte täältä.

 
(Kyseisen myllyn vastapuoli on nykyisen harrastekiekkojoukkueeni "C")

Olihan se aika arvattavaa että tästä syntyi perinne. 2010 siirryin näissä peleissä maalivahdin hommiin ja siellä on siitä lähtien pysytty. Sakit menivät osin uusiksi luontaisen vaihtuvuuden kautta ja peli olikin huomattavasti tasaisempaa. Tällä kertaa tuli meikäläisen kannalta turpaan, lopputulos 7-8. Mutta ei väliä. Koska jatkot!!!!

Tästäkin pelistä muuten löytyy ansiokasta raporttia Jatkoajan arkistoista.
Jutta Sipiläisen huikea kuva meikäläisen ahdistuksesta. Tuosta noustiin vielä lähelle, 7-8
2011 vedeltiin vielä Valkeakoskelle mutta 2012 oli edessä paikkakunnan päivitys ja nokka kohti Hämeenlinnaa. Hämeenlinna oli vain vuoden lipsahdus ja tämän jälkeen löysimme uuden kotimme Turusta.
2011 taisteltiin Hakiossa
Nämä seitsemän tapahtumaa ovat tosiaan olleet paljon enemmän kuin vain kiekkoilua. Kiekko on aina oikeastaan toissijaista. Sitä aina odottaa sitä huonon huumorin tykitystä jatkuvaa hyvähenkistä vittuilua ja kaikkea huikeutta. Voitto ei sinäänsä ole tärkeä, vaikka sillä ansaitseekin vittuiluoikeuden vastustajan suuntaan seuraavaksi vuodeksi.
Voittajan on helppo hymyillä

Mielestäni ottelun hienouden tiivistää se, että ensi vuoden ottelun suunnittelu aloitettiin jo Kiekkopesässä. Hyvissä ajoin on aloitettava ettei kukaan vahingossakaan pääse sopimaan mitään menoa samalle viikonlopulle (kuten kävi meikäläiselle nyt ja jäi ensimmäiset jatkot väliin).
2011 ottelun sankarit eli tietenkin maalivahdit
On tästä kyllä seurannut paljon muutakin näiden pelien lisäksi. Peleissä mukana olleista kootulla porukalla on kierretty useampi Hawaiji-turnaus Vieremäellä ja syksyisiä Kumikannujakin takan on useampi. Mutta sitten on vielä muutakin.

Se ensimmäinen Valkeakoskella pelattu peli on johtanut siihen että olen nykyään päivätöiden lisäksi yrittäjä, se on johtanut siihen että olen ollut perustamassa kiekkoseuraa, se antoi yleensäkin kipinän palata takaisin maalipuiden väliin ja se peli johdannaisineen on antanut meikäläiselle ison joukon loistavia ystäviä. Aiemmin postaamaani Saksan reissu toimii tästä hyvänä esimerkkinä. Kaikki neljä reissaajaa pelasivat tuolloin 2009 enismmäisessä pelissä Valkeakoskella.

Niin että aina kun joku kysyy meikäläiseltä miksi jaksan yleensäkin pelata kiekkoa ja kierrellä näissä jutuissa. No koska paskimmillaankin jääkiekko on yleensä kivaa. Niin miettikääpä mitä on se on huikeiden jamppojen kanssa.

Jaa niin, ai että miten se tämän vuotinen päättyi. Voitto tietenkin (ei sillä että sillä olisi mitään väliä).

Vuoden 2015 joukkuekuva, huikea sakki
Kiitos Tuomas, et välttämättä tajunnut mitä aloitit. Ja kiitos nykyinen järjestävä seura eli Pekko. Hienoa että jaksat hoitaa nämä joka vuosi.

Ja kiitos ukot. Ei tää oo hei paskempaa!

P.S.

Jos haluat tutustua tapahtuman historiaan niin noiden Jatkoajan juttujen lisäksi ketjuja löytyy ainakin tämä, tämä, tämä sekä tämä.

Videopätkää löytyy ainakin täältä

Jos tuntuu että tää voisi olla sunkin juttu, hilaa itsesi Kiekkopesään. Ja saatat jopa löytää itsesi paskasta seurasta pelaamassa huonoa kiekkoa ja kertomassa huonoja juttuja. Ja sehän vasta hauskaa onkin.



Continue Reading...

maanantai 2. helmikuuta 2015

Teeppä itse perässä

Ei kommentteja:
Sitä aina tasaisesti yllättyy ja huomaa jäävänsä tuijottamaan suu auki. Ei oikein meinaa uskoa näkemäänsä. Taas tuli eteen sellainen tapaus. Että mikäkö? No tämä:

Kyseinen video on Saksan Oberligan pelistä, Erding Gladiators - EHC Klostersee. 21-vuotias jannu pistää koko kentän pakettiin alivoimalla. Ja siis ihan kirjaimellisesti pakettiin. Ihan puhdasta murhaa. Ja samalla ah niin kaunista.

Oberliga on muuten ihan Mestisvaihdin kiekkoa vaikka onkin vasta Saksan kolmas sarjataso. Se, että kärki ei välttämätttä ole terävin korjaantuu laajalla tasolla. Toisin kuin Suomessa jossa kuilu Liigan ja Mestiksen välillä on mallia Grand Canyon.

Mutta joo. Ei mulla oikeesti muuta
Continue Reading...

maanantai 26. tammikuuta 2015

Saksa on ihan jees maa

Ei kommentteja:
Tuli viime vuonna käytyä työn puolesta Tampereella järjestetyssä (surullisenkuuluisassa) Open Ice-tapahtumassa , jossa Tappara ja Ilves kohtasivat. Ja tämän tapahtuman jälkeen olin melko lailla varma, etten enää ikuna vaivaudu näihin ulkoilmahömpötyksiin. Sen verran surkeasti hoidettu setti oli kyseessä.

Kunnes sain ehdotuksen, josta ei voinut kieltäytyä.

Heinäkuussa sain ystävältä viestiä että Düsseldorfissa (mahtava kaupunki) käydään tammikuussa ottelu, Winter Game nimellä kulkenut tapahtuma jossa DEG:lla olisi vastassa Kölner Haie ja pelipaikkana Esprit Arena. Aiempia reissuja kaupungissa tehneenä uskalsin ottaa riskin. Vaikka peli olisikin samanlainen katastrofi, olisi reissussa silti potentiaalia vaikka mihin. Nopealla toiminnalla lennot ja hotellit kuntoon ja neljän hengen rytmiryhmä oli valmis reissuun.

8.1. iltapäivästä lähti Air Berlinin nokka kohti Düsseldorfia. Pelipäivä oli lauantai joten torstai-ilta ja perjantai oli aikaa tutustua kulttuuriin. Ei valittamista.

Lauantaina pääsimme pelipaikoille siinä kahden nurkilla. Ovet olivat auenneet yhdeltä ja kahdelta oli ohjelmassa legendojen ottelu. Sisään ilman ongelmia, ei jonottamista, ei normaalia sekoilua, ei mitään. Sisältä virvokkeita kouraan ja katsomoon. Ja kyllä, siellä saa viedä juomat katsomoon. Kamalaa! Soittakaa Päivi Räsäselle. Paikat olivat kovinkin mallikkaat, näkyvyys mainio. Ja hintaa taisi tulla vähän alle 40 €. Ei paha pieti ollenkaan.

Juomatauko

Legendojen peli oli sitä normaalia harrastehöntsää mitä tällaisissa on Suomessakin totuttu näkemään, mutta kyllähän siellä kovia nimiä oli joukossa. Dieter Hegen, Andrei Trefilov, Martin Ulrich, Tore Vikingstad, Peppi Heiß, Thomas Brandl ja Jozef Stumpel (joo joo, Jonnet ei muista). Maalivahdit heitti kunnon kylkimyyryjä sekä pystytorjuntoja ja fiilis oli aika mainio. Ei ollut valittamista.

Peppi Heiß ja "padstack". Kuva: DEL Winter Game / City Press


Legendapelin jälkeen oli vuorossa tunnin keikka, bändinä Mando Diao. Köörimme vietti tämän pätkän jaloittelemalla ympäri stadionia. Ei ollut meidän kuppi teetä. Mutta eipä tarvinnut olla kenenkään katsomossa tuntia ihmettelemässä kun kenttää laitetaan kuntoon vaan tarjolla oli tosiaan ihan pätevää viihdettä.

Ja sitten takaisin katsomoon. Stadionille mennessämme huomasimme tekstin "jos paikallasi on paperi, nosta se ylös 16:25". Ja meillähän oli. Ja 16:25 me ne nostimme. Ja toisesta päästä stadionia tulos näytti tältä:

Meikäläisen voi spotata tifoilemassa D-kirjaimen yläosasta, kuva DEG:n FB-sivut

Tifon jälken vihdoin kiekkoa. Pelkoni siitä, että peli olisi läpsyttelyä oli turha. Kuitenkin kyseessä kun ovat "veriviholliset". Ja siis, eihän se saksalainen kiekko mitään taktiikan taidonnäytettä ole, mutta yritys oli kova ja peli oli oikeaa peliä. Ja saatiin vielä tiukka matsi. Pelikellon näyttäessä 60 minuuttia oli taululla tulos DEG 3, Haie 2. Saatiin mitä haettiin. Ei siis turhaan pakattu DEG:n huivia ja hikoiltu villahuivissa. Kunnon gloryhuntteri all the way. Ja varmasti meidän lisäksi paikalla olleet 51121 muutakin ihmistä olivat näkemäänsä tyytyväisiä.

Siinä kihahtaa 3-0, kuva bild.de


Tässähän ei tietenkään ollut vielä kaikki. Olivat pirulaiset päättääneet laittaa vielä vähän raketteja ilmaan. Ja se näytti meikäläisen vierestä kuvattuna tältä:


Siitä sitten voitolla yöhön. Mutta se onkin sitten eri tarina.

Seuraava ottelu pelataan 2016 Berliinissä. Ja kuvissa näkynyt kööri on lähdössä edustamaan uudelleen. Ja vinkkinä näille Open Ice yms järkkääjille. Menkää tekin. Opitte kuinka homma toimii, palvelu pelaa, vessat eivät lainehdi kusesta, kalja ei lopu kesken, väki ei mätä toisiaan turpaan.

Toki yhtä asiaa ei benchmarkkaamallakaan voi saada aikaan. Tunnelmaa. Kun on sitä lutuuria niin homma vaan menee eri tavalla. Ja ei, en sano että suomalaisten pitäisi sitä väkisin tuoda peleihin. Se kun on jotain mitä on jo valmiina, tai sitten ei ole. Se ei nyt vaan ole koodattuna suomalaisiin.

Mutta se, että laitetaan palvelut ja paikat kuntoon on jo iso askel. Että ei muuta kuin opintomatkalle Berliiniin. Tulkaa moikkaamaan jos siellä vuoden päästä törmätään.




Continue Reading...

maanantai 19. tammikuuta 2015

Käsityö kunniaan!

Ei kommentteja:
Kävipä tässä patjoja hankkiessa niin hassusti, että oletin liikaa ja patjat olivatkin pikkiriikkisen liian isot. Eipä tuo sinäänsä haittaa, blokit kun saapi siirrettyä. Paitsi että pikkasen haittasi. Ei mennyt kuin Strömsössä. Nimittäin siirto aiheuttikin lieviä tasapaino-ongelmia. Ei isoja, mutta sellaisia, että koska ne tiedosti, nepä ottivat kupoliin.

Patjana Simmonsin 998, 34+2, yhdellä ulkoisella breikillä.

Ylhäältä myötäpäivään: siirretty blokki, polvi patjalla, vanha remmitys x 2

Elikkäs elikkäs, tuostahan tuon näkee. Johtuen tuosta ulomman ländärin kiinteydestä, menivät blokit eri kohtaan ja patjan osuessa blokkiin meni kulma vähän vinoon ja aiheutti takapainoisen fiiliksen.

Mikäs tässä sitten avuksi?

Paljon olin kuullut hyvää Varusteverstaasta, joka monelle veskarille varmasti onkin tuttu. Mutta teille jotka eivät vielä tiedä, on kyseessä erittäin näppärän kaverin firma jossa pääasiassa fiksataan ja tuunataan veskareiden kamoja.

Sopiva tauko oli edessä reissun muodossa joten ei muuta kuin FB:n kautta yhteyttä, kuvat matkaan, patjat Matkahuoltoon ja mies Saksaan lomalle (Saksassa nähdystä ulkoilmapelistä tulossa seuraavassa numerossa, stay tuned). Blokkien ja polven paikan muutoksen lisäksi päätin siinä vielä vaihdattaa vanhat nahkaremmit smart strap-malliin. Koska jos kerran aloitetaan niin tehdään sitten kunnolla.

Viime torstaina, työreissun yhteydessä kävin sitten nappaamassa patjat paikan päältä. Taka-ajatuksena tässä oli päästä vähän ihmettelemään, että mitäs kaikkea siellä oikein tehdään. Ja olihan kannattava vierailu. Oli hieno nähdä osaava kaveri joka selkeästi tykkää työstään ja tekee laadukasta jälkeä. Pääsin siinä myös hypistelemään Varusteverstaan oman sarjan kilpeä ja olipahan komia kapistus. Varmaan parisenkymmentä minuuttia ainakin turistiin ja hyvillä fiiliksillä patjat peräloosterissa kohti Pirkanmaata.

Jäille piti mennä jo perjantaina mutta Kouukatu ja vesisade on sen verran heikko yhdistelmä, että vasta eilen sitten päästiin. Ja peliin suoraan, tietenkin.

Eli mitäs nyt sitten olikaan uutta. Siirretty polvi ja blokki, paksumpi ulko-osa blokista ja smartit. Ja voi mooses, että toimikin mainiosti. Liuku tasapainottui, polvi tussahtaa mukavasti keskelle ja smartitkin olivat kiva uusi toiminnallisuus. Patjat nimittäin kevenevät melkoisesti, kun napataan muutama metri nahkaa ja korvataan kevyemmillä materiaaleilla.

Ylhäältä myötäpäivään: blokki ulkoa, blokki ylhäältä, sisempi smart, ulompi smart

Ei huonompi sijoitus. Polvet kiittävät ja säästyyhän tässä kauden aikana uuden kiinnityksen kanssa minuutteja. Veikkaisin noin 20 sekuntia / patja / kerta joten tuleehan tuosta 80 sekuntia / vuoro. Ja kun niitä on se kolmesta viiteen viikossa niin tässähän on aikaa tehdä vaikka mitä.

Nyt kun olen nähnyt mitä Topi Varusteverstaalla pystyy tekemään niin suosittelen suuresti tutustumaan palveluihin. Ehkä sitä uutta hanskaa ei tarvitsekkaan ostaa, vanha voi tulla vielä ihmeelliseen kuntoon. Tai vanhat patjat löytävätkin pari vuotta lisäaikaa. Omalta osaltani seuraava työn kohde on jo selvillä ja siitä jo turistiinkin.

Ja mistä tämän nyt sitten löytää tämän Varusteverstaan. No Jyväskylästä mutta kannattaa aloittaa osoitteesta varusteverstas.fi/

Käsityön osaaminen kunniaan
Continue Reading...

lauantai 17. tammikuuta 2015

Eräänlainen tuhkimotarina

Ei kommentteja:
Ei ole ihan jokapäiväistä, että maalivahti pelaa ensimmäisen NHL-pelinsä 33-vuotiaana. Niin ja ottaa siitä voiton. Ja itse asiassa on pelaamassa itselleen paikkaa uran viimeisiksi kausiksi sinne suurimpaan ja kauneimpaan. Rob Zepp on tekemässä juurikin tätä. Ja tie Flyersin maalille ei ole  tosiaan käynyt sen yleisimmän reitin kautta.

OHL, ECHL, Liiga, Mestis, DEL, AHL ja NHL.  Ja siis tuossa järjestyksessä.

Ensimmäiset muistikuvat Zeppista ovat itselläni loistavasta ensimmäisestä kaudesta SaiPan paidassa. Ennen SaiPaa oliluvat neljä edellistä kautta menneet ECHL:ssa. Zeppilla oli tuolloin jo takanaan kaksi varausta NHL:aan. 1999 Thrashersin toimesta ja 2001 Hurricanesin toimesta. Tuolloin Eurooppaan tulivat Pohjois-Amerikasta, varsinkin maalivahdeista ne menetetyt lupaukset. Jossain määrin sellainen oli myös aikanaan Tim "thomaksen timppa" Thomas.

Kuva: Ilves.com (Toim.huom. Tekstin kirjoittaja omisti hetkisen aikaa kuvassa näkyvät RBK:n Premieret. Jäykät olivat penteleet)
Voi olla että muistan väärin, mutta mieleeni on jäänyt kuva, että Zepp oli kovin pidetty mies Lappeenrannassa. Ja mies otti varmasti yleisönsä, esimerkiksi myllyttämällä Tommi Nikkilän kanssa.



SaiPasta Saksaan ja Eisbärenin maalille. Seitsemän kautta, Saksan kansalaisuus ja MM-kisoja Saksan paidassa. Kunnes sitten Hextall oli se rohkea ja vei Zeppin takaisin Pohjois-Amerikkaan. Jälkikäteen annetuissa kommenteissa Hextall sanoi miettineensä Zeppia jo vuotta aiemmin mutta ilmeisimmin 2014 MM-kisat olivat se näyttö joka lopulta tarvittiin.

Kuva: welt.de


Vahvat näytöt harjoituskaudella saivat ainakin meikäläisen uskomaan että Ray "robolonkka" Emery siirrettäisiin kohteliaasti sivuun ja Zepp ottaisi Masonin takana varamaalivahdin paikan. Zepp kuitenkin päätyi Phantomsiin ja pelasikin siellä mainiosti. Ja kun Mason sitten meni telomaan itsensä harkoituksissa niin aika oli vihdoin kypä ensimmäiselle NHL-esiintymiselle.

21.12.2014 Zepp sai varmasti riemuistan, hieman ennen aikaisen joululahjan. Jäälle Jetsiä vastaan, voitto jatkoajalla 4-3 ja tilastoihin vanhimpana maalivahtina joka on voittanut ensimmäisen ottelunsa sitten vuoden 1926.

Kuva: philly.com

Nyt takana on 3 strattia, 2 voittoa ja yksi tappio. Viime yönä maalille Emeryn päästettyä ensin kolme ja jälleen tasainen suoritus. On todellinen ihme jos  Flyers edes harkitsee tekevänsä Emerylle jatkoa. Zepp olisi varsin pätevä ratkaisu seuraavaksi pariksi kaudeksi Masonin taakse.

Miehen pelissä näkyy Eurooppa ja hyvä valmennus. Nopea liikkuminen jäässä sivulta toiselle ja hyvät kädet. Aktiivinen liike hyvä pelin lukeminen. Ja kun kaikki mitä jatkossa eteen tulee on vain uusi voitto, on henkinen puoli varmasti kunnossa. Ei turhaa jännittämistä, kaikki uusi on plussaa.

Kyllähän tässä melkoinen tarina on. Darlingin viinapirujuttujen voittamisen lisäksi tässä on toisenlainen "feel good story" tälle kaudelle.

“I always believed in myself and I could do it. I just needed an opportunity. One presented itself in the summer with the Flyers and another has presented itself now.”

Hienoja hommia. Toivottavasti tämä tarina jatkuu vielä muutaman vuoden.

(pelin päivämäärä editoitu 17.1.2015 klo 17:11)


Continue Reading...
 
UA-29656960-1