Harrastekiekon ytimessä

Se alkoi yhdestä hullusta heitosta. Mitä jos pelattaisiin Jatkoajan palstalaisten kesken kiekkoa. Arvotaan sakit ja katsotaan mitä tapahtuu. Ja minähän olin heti mukana. Ja niin 7.2.2009 Valkeakosken jäähallissa pääsin kantamaan ensimmäisessä vuotuisessa Winter Classicissa HC Andersenin kapteenin paitaa (ainoa JWC jonka olen pelannut kentällä).

Tuon lauantain aikana tutustuin moniin hienoihin tyyppeihin, kerroin ja kuulin (pääasiassa kerroin) massiivisen määrän huonoja juttuja ja pelasin pari tuntia kiekkoa, jonka lopetin pikkaiseen myllyyn. Ja illalla vedettiin ikimuistoiset jatkot. Tulos, joka on täysin toissijainen, oli meille 19-11.

Tapahtumastahan löytyy mainio juttu Jatkoajasta ja sen löydätte täältä.

 

(Kyseisen myllyn vastapuoli on nykyisen harrastekiekkojoukkueeni "C")

Olihan se aika arvattavaa että tästä syntyi perinne. 2010 siirryin näissä peleissä maalivahdin hommiin ja siellä on siitä lähtien pysytty. Sakit menivät osin uusiksi luontaisen vaihtuvuuden kautta ja peli olikin huomattavasti tasaisempaa. Tällä kertaa tuli meikäläisen kannalta turpaan, lopputulos 7-8. Mutta ei väliä. Koska jatkot!!!!

Tästäkin pelistä muuten löytyy ansiokasta raporttia Jatkoajan arkistoista.

Jutta Sipiläisen huikea kuva meikäläisen ahdistuksesta. Tuosta noustiin vielä lähelle, 7-8

2011 vedeltiin vielä Valkeakoskelle mutta 2012 oli edessä paikkakunnan päivitys ja nokka kohti Hämeenlinnaa. Hämeenlinna oli vain vuoden lipsahdus ja tämän jälkeen löysimme uuden kotimme Turusta.

2011 taisteltiin Hakiossa

Nämä seitsemän tapahtumaa ovat tosiaan olleet paljon enemmän kuin vain kiekkoilua. Kiekko on aina oikeastaan toissijaista. Sitä aina odottaa sitä huonon huumorin tykitystä jatkuvaa hyvähenkistä vittuilua ja kaikkea huikeutta. Voitto ei sinäänsä ole tärkeä, vaikka sillä ansaitseekin vittuiluoikeuden vastustajan suuntaan seuraavaksi vuodeksi.

Voittajan on helppo hymyillä

Mielestäni ottelun hienouden tiivistää se, että ensi vuoden ottelun suunnittelu aloitettiin jo Kiekkopesässä. Hyvissä ajoin on aloitettava ettei kukaan vahingossakaan pääse sopimaan mitään menoa samalle viikonlopulle (kuten kävi meikäläiselle nyt ja jäi ensimmäiset jatkot väliin).

2011 ottelun sankarit eli tietenkin maalivahdit

On tästä kyllä seurannut paljon muutakin näiden pelien lisäksi. Peleissä mukana olleista kootulla porukalla on kierretty useampi Hawaiji-turnaus Vieremäellä ja syksyisiä Kumikannujakin takan on useampi. Mutta sitten on vielä muutakin.

Se ensimmäinen Valkeakoskella pelattu peli on johtanut siihen että olen nykyään päivätöiden lisäksi yrittäjä, se on johtanut siihen että olen ollut perustamassa kiekkoseuraa, se antoi yleensäkin kipinän palata takaisin maalipuiden väliin ja se peli johdannaisineen on antanut meikäläiselle ison joukon loistavia ystäviä. Aiemmin postaamaani Saksan reissu toimii tästä hyvänä esimerkkinä. Kaikki neljä reissaajaa pelasivat tuolloin 2009 enismmäisessä pelissä Valkeakoskella.

Niin että aina kun joku kysyy meikäläiseltä miksi jaksan yleensäkin pelata kiekkoa ja kierrellä näissä jutuissa. No koska paskimmillaankin jääkiekko on yleensä kivaa. Niin miettikääpä mitä on se on huikeiden jamppojen kanssa.

Jaa niin, ai että miten se tämän vuotinen päättyi. Voitto tietenkin (ei sillä että sillä olisi mitään väliä).

Vuoden 2015 joukkuekuva, huikea sakki

Kiitos Tuomas, et välttämättä tajunnut mitä aloitit. Ja kiitos nykyinen järjestävä seura eli Pekko. Hienoa että jaksat hoitaa nämä joka vuosi.

Ja kiitos ukot. Ei tää oo hei paskempaa!

P.S.

Jos haluat tutustua tapahtuman historiaan niin noiden Jatkoajan juttujen lisäksi ketjuja löytyy ainakin tämä, tämä, tämä sekä tämä.

Videopätkää löytyy ainakin täältä

Jos tuntuu että tää voisi olla sunkin juttu, hilaa itsesi Kiekkopesään. Ja saatat jopa löytää itsesi paskasta seurasta pelaamassa huonoa kiekkoa ja kertomassa huonoja juttuja. Ja sehän vasta hauskaa onkin.