Lonkkaa vetämässä

Pitkästä aikaa. Seitsemän vuotta taukoa. Melkoisen aktiivista. Viimeksi kun kirjoittelin, oli jo vaivoja nivusissa ja selässä ja nehän sitten useampi vuosi sitten selvisivät lonkkalähtöisiksi. Ja nyt kun odottelen Coxan osastolla unta niin hokasin, että kun toinen tulee kuitenkin jossain vaiheessa tarvitsemaan korjausta on varmaan hyvä vähän dokumentoida prosessia jatkoa varten. 

 Jo pikkumuksusta meikäläisen lonkkien liikerata on ollut melko rajattu ja eihän tuo maalissa heiluminen ole tehnyt niistä yhtään parempia. Viimeiset vuodet höntsyily on sujunut mutta aina hallilta lähtiessä on sattunut vähän perkeleesti. Jälkikäteen ajateltuna ei ehkä se fiksuin veto mutta minkäs sitä luonteelleen voi. Kiitos koronan aiheuttamien hallisulkujen jäi liikunta yhtäkkiä nolliin. Kävely kun on ollut jo hetken perkeleen huonoa niin kun siitä otetaan jäätkin pois, alkaa voimat kadota jaloista. Ja kun tukitoiminnot katoaa, kunto heikkenee. 

No nyt sitten on aloitettu toipuminen leikkausesta. Lonkka peroitu kirjoitusaika huomioiden eilen, tänään ilmeisesti kotiin. Tehokasta tämä nykyajan lääketiede. Tie kohti kivutonta liikkumista aloitettu. Ja tosiaan tänne se on hyvä dokumentoida. Voi sitten ennen seuraavaa kertaa muistella miten se oikein menikään. 

 

Here we go.