Jahas, perjantai meni iisisti. Yhdeltä himassa, Herrasmiesmäisesti. Ei sattunut päähän, ainakaan paljoa. Lauantaina sitten eri. Sielun Veljet oli loistava ja tunnelma vei mennessään, myös mukin pariin.
Mistä sitten kärsittiin suuresti sunnuntaina. Lähtöhetkellä kohti Orivettä olo oli "siedettävä". Ensimmäinen peli oli Sport Lace Teamia vastaan ja oli onneksi todella helppo. 6-1 voitto haltuun. Suurimman osan ajasta nautiskelin toisen pään kaverin loistavista torjunnoista. Kaima oli vireessä.
Sitten vastaan tuli vanha tuttu Avant Tecno, Pihatraktorit ja ruohonleikkurit. Pojilla oli tyylikin tuttu. Parhaiten kuvaa tilanne, jossa kiekko lyödään maaliin 5 sekuntia vihellyksen jälkeen ja jäädään naaman eteen tuulettamaan. Voi poijjaat. Sitten itketään ettei minulla pää kestä. No, kesti se sen verran että voitto tuli 4-2. Pelin jälkeen kuulin että otan liian vakavasti, on vaan harrastekiekkoa. Ja sama kaveri jatkoi lausetta heti perään kommentilla "vittu mä tuun lyömään sua kohta." Jep jep. Vähän vei omilta sanoiltaan pohjaa.
Sitten viellä illalla kolmanteen peliin. Mukava peli, olo oli helpottunut ja vastustaja oli juuri sellainen sakki jota harrastekiekossa haluaa kohdata. Tiukka peli, hyviä koppeja, voitto 5-4. Mutta kiitokset RuuKie:lle mukavasta ja loistavasta pelistä.
Maanantaina vedeltiin vielä yhdet päivähöntsät vapaapäivän kunniaksi. Jaksosta tuli melkoisen rankka. Jalat ihan betonia, mies ihan poikki. Mutta olipa hauskaa kokeilla.
Tänään tuli muuten Avantin veskalta tekstari. On kuukauden saikulla, kaipasi tuuraria. Arvatkaa suostuinko. Käy sääliksi kaveria, pirun mukava jannu kun on. Mutta minua ei niille vuoroille enää saa. Vaikka viimeksi lopussa mietinkin että mennäänkö. Ei mennä ei.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti