Tuolla halleilla ihmettelevät kun kukaan ei halua lähteä tuomarikursseille ja tuomareiden määrä laskee huomasti joka vuosi. No, jos sinua tällä hetkellä kiinnostaisi tuomarinhommat niin kannattaa miettiä haluatko:
-kuunnella vittuilua jopa 11-vuotiailta pojilta
-saada kiekon kylkeen, pohkeeseen, reiteen, olkapäähän jne. tasaisin väliajoin
-saada pelaajan mailasta tasaisin väliajoin
-mennä väliin kun äijät tappelee ja ottaa siinä samassa itse vähän osumaa
-kuunnella kun joku huutaa pää punaisena nenän edessä "vittu mä teen susta valituksen liittoon" (jota ei muuten vieläkään ole tehty)
-saada yleisöstä oluet naamalle
-viettää mielettömän määrän tunteja halleilla saamatta oikeastaan minkäänlaista korvausta
-vääntää lauantai-iltana raportteja että ne saadaan kurinpitäjälle (joka ei kuitenkaan kuittaa että onko ne tulleet perille tai onko niitä käsitelty)
Jos vastasit edes muutamaan kohtaan kyllä olet henkisesti vähintään yhtä epävakaa kuin meikäläinen. Nimittäin vaikka joskus / monesti / todella usein / aina (valitse mieleisesi) pelin jälkeen hippasen ketuttaa niin sinne hallille menee kyllä melko mielellään. Siellä nimittäin saa:
-todella tehokasta liikuntaa (meikäläisen massalla kellotettuna Suomisarjan pelin kulutus 1520 kcal)
-erinomaista luistelutreeniä (se mailan poisjättäminen vaikuttaa melko paljon)
-näkemystä pelistä joka varmasti auttaa silloin kun itse olet pelaamassa
-hienoja kokemuksia ja keskusteluja kokeneidenkin pelaajien kanssa
-onnistumisen tunteita (otappa tiukin mahdollinen syöttöpaitsio tilanteessa jossa syöttö lähtee toisesta päästä ja kuitenkin ehdit viivalle, silloin on onnistunut)
-pientä korvausta menetetystä ajasta
-mukavia etuja esim. hallimiehiltä (kamat kuivuu harastekiekkoilijallakin aina sillon tällöin hallilla, kahvit voi hakea, tyhjä jää on käytössä, tämä siis ainakin pienemmillä paikoilla)
-loistavan tavan pysyä lajissa mukana
-mahdollisuuden päteä katsomossa (suomalaiset fanit ei tiedä säännöistä mitään :D)
Eli nopeasti kurssille. Kyllä se ihan kivaa vaan on. Vaikka välillä vituttaakin.
Continue Reading...
-kuunnella vittuilua jopa 11-vuotiailta pojilta
-saada kiekon kylkeen, pohkeeseen, reiteen, olkapäähän jne. tasaisin väliajoin
-saada pelaajan mailasta tasaisin väliajoin
-mennä väliin kun äijät tappelee ja ottaa siinä samassa itse vähän osumaa
-kuunnella kun joku huutaa pää punaisena nenän edessä "vittu mä teen susta valituksen liittoon" (jota ei muuten vieläkään ole tehty)
-saada yleisöstä oluet naamalle
-viettää mielettömän määrän tunteja halleilla saamatta oikeastaan minkäänlaista korvausta
-vääntää lauantai-iltana raportteja että ne saadaan kurinpitäjälle (joka ei kuitenkaan kuittaa että onko ne tulleet perille tai onko niitä käsitelty)
Jos vastasit edes muutamaan kohtaan kyllä olet henkisesti vähintään yhtä epävakaa kuin meikäläinen. Nimittäin vaikka joskus / monesti / todella usein / aina (valitse mieleisesi) pelin jälkeen hippasen ketuttaa niin sinne hallille menee kyllä melko mielellään. Siellä nimittäin saa:
-todella tehokasta liikuntaa (meikäläisen massalla kellotettuna Suomisarjan pelin kulutus 1520 kcal)
-erinomaista luistelutreeniä (se mailan poisjättäminen vaikuttaa melko paljon)
-näkemystä pelistä joka varmasti auttaa silloin kun itse olet pelaamassa
-hienoja kokemuksia ja keskusteluja kokeneidenkin pelaajien kanssa
-onnistumisen tunteita (otappa tiukin mahdollinen syöttöpaitsio tilanteessa jossa syöttö lähtee toisesta päästä ja kuitenkin ehdit viivalle, silloin on onnistunut)
-pientä korvausta menetetystä ajasta
-mukavia etuja esim. hallimiehiltä (kamat kuivuu harastekiekkoilijallakin aina sillon tällöin hallilla, kahvit voi hakea, tyhjä jää on käytössä, tämä siis ainakin pienemmillä paikoilla)
-loistavan tavan pysyä lajissa mukana
-mahdollisuuden päteä katsomossa (suomalaiset fanit ei tiedä säännöistä mitään :D)
Eli nopeasti kurssille. Kyllä se ihan kivaa vaan on. Vaikka välillä vituttaakin.
