Ikää on kertynyt 31 vuotta. Ja suurimman osan siitä on kiekko ollut elämässäni mukana, muodossa tai toisessa. Ihan noin niinkuin sarjatasolla aloiteltiin joskus 11-vuotiaana. Maalilla, tietty. "Tuu maaliin, ketään joukkueesta ei halua mennä." Näillä sanoilla meikäläinen draftattiin aikanaan ulkojääsarjojen pariin. Ja on sitten kuljettu pitkä matka nykyhetkeen. Tähän mahtuu pelejä monilla eri tasoilla, ei kuitenkaan korkeilla. On pelattu maalivahtia, hyökkääjää ja pakkia. On tuomaroitu satoja pelejä ja valmennettu pikkujunnuja. Että sellaista.
Seurahistoria on vakuuttava: JKS, Forssan Alku, FoPS, Käsikiven pyörittäjät, Kalevan Haukat, Jatkoaika HC, Gluteus Maximus, HMK... Kovaa tasoa siis, eikö vain.
Matkalla on hajonnut olkapää, selkä ja polvet. Pahin tilanne b-junnuissa kun mentiin pää edellä laitaan ja lääkärin sanojen mukaan käytiin lähellä "erittäin huonoa tilannetta".
Nykyään vedellään Tampereella useamman eri joukkueen maalilla ja samalla myös ainakin yhdessä kentällä. Pelejä ja vuoroja tulee "riittävästi". Ja koska touhu on äärimmäisen hauskaa, tulenkin siis jakamaan sitä tänne.
Mitä voitte siis odottaa? Kiroamista surkeiden jäiden jälkeen, varusteiden myyntisuunittelua, uskomatonta hehkutusta, raportteja tuomarina pilatuista peleistä, sisäpiiritietoa kosteista saunailloista. Paskaa läppää siis.
Kannattaa seurata (jos ei oikeasti muutakaan keksi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti